18.5.2022

Noniin, alkaisikohan olla jo korkea aika raapustella tännekin taas jotakin...

Sesonkiravintolani kausi on jälleen pyörähtänyt käyntiin, joten kiirettä on pitänyt ja kotisivut ovat näin ollen jääneet hieman taka-alalle. Koirantäyteisiä ovat kuitenkin onneksi päiväni edelleen työn lomassa olleet, koirat ovat vuorotellen olleet kanssani töissä valmistelemassa kauden avaijaisia ja laittamassa paikkoja kuntoon. Rally-Tokoon on edelleen myös riittänyt aikaa ja sitä käydään viikottain Salossa treenaamassa koko porukan voimin. Ja tämän lisäksi tietenkin omia treenejä kotosalla.

Vauhtia on piisannut ja Chess on osoittautunut suhteellisen aktiiviseksi (ja kekseliääksi) pennuksi. Tuhoja se on tehnyt Gildan ja Vivinkin pentuajan edestä, mutta on sen aktiivisuudesta kyllä ollut aivan valtavasti hyötyä koulutuksessa. Chessistä on kovaa vauhtia kasvamassa aivan ihana treenikaveri, jolla toivottavasti pysyy tuo sama tekemisen palo yllä myös jatkossa.

Vivillä oli treeneissä pientä alkukankeutta pentujen jäljiltä, mutta käytin molemmat aikuiset koirat hieronnassa ja sieltä tuli kotiin aivan uusi Vivi <3 (tai oikeastaan se sama Vivi kuin ennen pentuja). Taisi paikat olla hieman jumissa näin 7 pennun kasvatuksen jäljiltä. Käytän muutenkin koiria säännöllisesti hieronnassa, sillä onhan useat harrastelajit sellaisia, että koirat joutuvat taipumaan aikalailla niille epäluonnollisiin asentoihin, joten ei ihme jos paikat välillä hieman jumissa. Mielestäni lihashuolto on osa myös koirien kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hieronnan jälkeen oli siis se vetreä, energinen taskuraketti takaisin luonamme ja treenit ovat sujuneet taas entiseen malliin! :) Myös Gilda partiolainen jatkaa varmaa, innokasta suorittamistaan <3

Eipä minulla niin hirveästi uutta ja mullistavaa kerrottavaa ole. Päivät täyttyvät työstä, koirista, työstä ja taas koirista. Chess kävi viikottain pentutreffeillä 16 viikon ikään asti ja viihtyi siellä hyvin. Paljon uusia tuttavuuksia on tullut ja neiti rohkaistunut uusien asioiden edessä. Pentukarva alkaa hiljalleen vaihtua selästä ja hännästä, jalat ovat kasvaneet korkeutta aivan hurjaa vauhtia ja Chess onkin tällä hetkellä enemmän metsäkauriin kuin koiran näköinen... Vivi puolestaan antoi pennuille kirjaimellisesti kaikkensa karvojaan myöten, siis voi hyvänen aika sentään miten koira voikaan tulla niin nakuksi pentujen jälkeen :D Vivi on tavallisesti suhteellisen runsasturkkinen ja nyt sieltä täältä sojottaa jokin yksinäinen pieni karvatupsu. Ja häntä on totaalisen kalju... Noh, toivotaan että se turkki sieltä pikkuhiljaa palautuu, ehkä entistäkin tuuheampana! :D

Chess korkkasi myös uimakauden edellispäivänä ja hänestä näyttäisi kuoriutuvan ihan ehta vesipeto. Gilda aloitti tämän vuoden uinnit jo tovi sitten ja Vivi odottelee vielä aurinkoisempia kelejä :D

Kasvateiltakin on kuulumisia aina silloin tällöin minulle kantautunut ja kaikki vaikuttaisivat löytäneen hienosti paikkansa perheissään. Kaikkia on edelleen kova ikävä, mutta ihanaa on ollut katsella kuvia ja lukea kuulumisia. Hienoja pieniä lansunalkuja siellä kasvamassa <3

Chess 13vko

Chess 16vko

Chess tulossa töistä kotiin

Minun pikku-apurit

Pentutreffejä

Chessin uusi kaveri, veljeni kääpiövillis Sven

Kolmen-kopla menossa treeneihin

Rakkaat <3

10.3.2022

Tiistaina lähti viimeinenkin A-pennuistamme muuta maailmaa ihmettelemään ja koti tyhjeni taas yhden ison persoonan verran. Tiistaina matkaan lähti siis Aslan, joka tunnetaan myös arjessa samalla nimellä. Ennen Aslania muutti viime perjantaina uuteen kotiin Lunette aka "Luna", lauantaina Zephyr aka "Maukka" ja sunnuntaina Story, joka niin ikään sai kotinimekseen "Luna" :) Tuntuu kyllä talo niin äärettömän tyhjältä, kun "vain" kolmen lansun lauma koossa. Pennuista aivan jokaisella tulee kyllä jatkossakin olemaan aivan erityinen sija sydämessäni. Jokainen niin upea oma persoonansa, että kun yksikin heistä oli muuttanut uuteen kotiin, niin huomasi selkeästi hänenkokoisensa persoonan "aukon" laumassa.

En tiedä miten voisin kuvailla kuluneita kahdeksaa viikkoa niin, että sen joku ulkopuolinen voisi ymmärtää ja ilman, että itken tämän tietokoneeni näppäimistön märäksi. Haikeuden, mutta myös onnellisuuden kyynelistä, sillä nämä ovat olleet heittämällä hienoimmat 8 viikkoa tähänastisen 25 vuoden elämäni aikana. Olen luutunnut lattioita koko ensi vuoden edestä. Olisin voinut hankkia Lambi-talouspaperin viralliseksi sponsoriksini. Olen sängystä noustessani astunut aamun pimeinä tunteina niin moneen "läjään", että putosin laskuista jo kymmenennen kerran kohdalla. Olen pessyt pyykkiä lähes 24/7, 8 viikon ajan. Olen laastaroinnut sormiani naskalihampaiden jäljiltä. Olen valvonut pari yötä huolesta sekaisin, kun odotimme Aslanin ortopedikäyntiä (ja kokenut suurimman helpotuksen tunteen pitkää, pitkään aikaan, saadessani sieltä hyviä uutisia huonojen sijaan). Mutta ennen kaikkea, olen saanut nähdä 7 uuden elämän syntyvän ja kasvavan 7-8 viikon ajan. Tunnen olevani etuoikeutettu, saatuani olla osa näiden 7 ihmeen ensimmäisiä elinviikkoja. Olen saanut ihastella emon luontaista hoivaamista. Olen oppinut, oppinut ja oppinut. Olen saanut tavata UPEITA ihmisiä ja ollut osana antoisia keskusteluita. Olen saanut vastaanottaa päivittäin 7 viikon ajan YHDEKSÄN landseerin rakkautta. Tätä kokemusta en halua koskaan unohtaa. Vain yksi pentue voi olla se ensimmäinen, ja olen niin onnellinen siitä, että se uniikki pentue sisälsi juuri nämä 7 persoonaa <3 Paljon, paljon, paljon onnea ja rakkautta kasvateilleni heidän uuteen elämään!

Aslanin muuttaessa uuteen kotiin tiistaina, jäimme siis kolmin Gildan, Vivin ja kotiinjäävään pennun Grace aka"Chess" kanssa. Chess pääsikin heti eilen keskiviikkona tositoimiin rally-tokon suhteen, kun suuntasin minun kolmen koplan kanssa Saloon rallytreeneihin! Gilda oli tavalliseen tapaansa onnellisimmillaan ja veti treenin läpi täydellä tarmolla ja energialla. Myös Vivi oli onnesta soikeana, kun pääsi taas mammalomalta hommiin, joskin vauhti oli hieman totuttua hitaampaa. Vivi satutti hieman tassunsa aikaisemmin päivällä, joten vaikka hän ei treeneissä enää ontunutkaan, niin saattoi se hieman menoa hidastaa. Mutta silmistä huokui kyllä taas se sama onnellisuus, kun pääsi tekemään lempparihommia! :) Chessin kanssa keskityin ennen treenejä halliin tutustumiseen. Leikitin vetolelulla ja Chess leikki tyytyväisenä ja vaikutti nauttivan olostaa. Viereisellä kentällä oli meneillään NOME-treenit, joten niitä pillin ääniä piti välillä ihmetellä. Kentälle päästyämme aiheutti oma peilikuva isossa seinäpeilissä hieman hämmennystä, mutta siitä yli päästyämme sujui kyllä harjoitukset oikeinkin mallikkaasti. Pätevä likka! :)

Alla vielä kuvia viime viikolta sekä viimeiset pusukuvat ennen pentujen muuttoa <3

Gilda-Mummoon on hyvä nojata <3

Leikin kautta halli kivaksi paikaksi!

Chess odottaa treenivuoroaan :)

2.3.2022

Maanantaina tuli pennuille 7 viikkoa täyteen tarkoittaen sitä, että porukka alkaa lentämään pesästään. Eilen muuttivat ensimmäiset kaksi (Ardor & Nadora) ihaniin uusiin koteihinsa ja saivat kotinimikseen Halti ja Manta. Ihanat kotinimet olivat uudet kodit heille keksineet! Minulle viimepäivät ovat toki olleet haikeita, kun lauma tästä pienenee. Suunnitelmani oli, että itkisin itkuni valmiiksi tässä parin päivän aikana ennen kuin pentuja tultaisiin hakemaan, mutta eihän se tällaiselle vollottajalle ihan riittänyt, vaan kyllä siinä itku tuli kun viimeiset heipat heille sanottiin. Sieltä syvemmältä paistaa kuitenkin haikeudenkin lävitse helpotus ja kiitollisuus siitä, että pennuilla on aivan mahtavat, välittävät uudet kodit! Ja ikävään on saanut helpotusta, kun on saanut ihastella kuvia, videoita ja terveisiä, joita uudet kodit ovat minulle lähettäneet. Toivon sydämeni pohjasta paljon onnea ja hienoja hetkiä sekä pennuille, että heidän perheilleen tälle heidän yhteiselle matkalleen!

Kulunut viikko on muilta osin sujunut aikalailla samaan tapaan kuin edellinenkin. Ulkoiltu ollaan entistäkin enemmän ja pennut ovat itsekin jo oppineet, että kun meillä ihmisillä tulee ulkovaatteet päälle, niin keräännytään nopeasti portin taakse odottamaan ulospääsyä! Aina siellä ulkona löytyy pennuille jotakin uutta ihmeteltävää, milloin ollaan keppi tai lehti suussa ja milloin taas revitään pihapensaita uuteen uskoon. Ihanan iloisia, energisiä ja avoimia pikkuveijareita. Ulkosalla kyllä peuhataan siihen tahtiin, että sisääntullessa nukutaankin sitten tyytyväisinä pidempikin tovi.

Viime perjantaina suuntasimme pentuetarkastukseen. Pennut olivat hyvinkin reippaita ja pesivät kukin vuorollaan eläinlääkärin kasvot. Yhdellä uroksella vielä toinen kives matkalla, mutta muuten ei ollut mitään huomautettavaa. Joten kaiken kaikkiaan onnistunut eläinlääkärireissu koko porukan kanssa! :) Myös kissaan ovat pennut nyt päässeet paremmin tekemään tuttavuutta. Meidän kissa ei kovinkaan ole arvostanut tutustumista koko pesueeseen kerralla, mutta pentujen ollessa yksitellen "omaa aikaa" viettämässä meidän ihmisten ja isojen koirien kesken, niin on kissakin osoittanut pentuun enemmän kiinnostusta. Hienosti ja rauhallisesti ovat kissaan tutustuneet, loppupeleissä ovat oikeastaan olleet aika välinpitämättömiä kissaa kohtaan.

Vieraita on edelleen käynyt pentuja tervehtimässä, uusia tuttavuuksia, sekä myös jo aikaisemmin käynneitä. Laskeskelin tässä juuri, että on pentuja käynyt tervehtimässä 47 henkilöä (vauvasta vaariin), joten ainakaan ihmiskontakteja ei heiltä ole jäänyt pikkupentuaikana puuttumaan! :D Hienoa, että ihmiset ovat halunneet tulla pentuja sosiaalistamaan :)

Edessäpäin on vielä neljän pennun luovuttaminen uusiin koteihin, joten vielä saadaan pitää kyynelkanavat auki. Mutta ihaniin koteihin hekin ovat lähdössä, joten nyt vaan leuka ylös ja pennut valloittamaan uusien perheiden (ja muun maailman) sydämet! :) Sitten saadaankin keskittyä toden teolla tuon kotiinjäävän naskalihampaan koulutukseen, siinäkin on varmasti oma projektinsa :D Alla hieman kuvia pentujen seitsemänneltä viikolta.

Tätä joka aamuista näkyä minun sängyn vieressä tulee kyllä ikävä <3

Maailman rakkain seitsemän suora <3

24.2.2022

Ei ole todellista. Minä ja tietokoneet ei selvästi olla luotuja toisillemme. Viime viikolla sain kirjoittaa "viikkokatsauksen" kahteen kertaan tietokoneen sanoessa sopimuksensa irti kesken kaiken ja nyt sama juttu. Noh, uutta yritystä kehiin!

Tämä viikko onkin sisältänyt paljon erilaisia tunteita ja tilanteita.

Pennut ovat päässeet viettämään vähän "omaa aikaa" Vivin ja Gildan kanssa tutustuen pennuille vieraisiin huoneisiin. Asumme siis kaksi sukupolvea samassa talossa, vanhempani asuvat yläkerrassa ja sinne olen nyt kanniskellut pentuja yksitellen tutustumaan. Sieltä löytyykin montaa eri lattiamateriaalia, joten erilaisia alustojakin ovat pennut päässeet kokemaan. Minkäänlaista alustaarkuutta en ole havainnut, vaan pennut ovat kyllä kaikki rohkeasti lähteneet tutustumaan uuteen.

Ulkoiltu ollaan päivittäin ja voi sitä onnen määrää kun saa lumessa möyriä! Sisälle tullessa ollaan niin väsynyttä porukkaa, että saankin sitten rauhassa siivota perusteellisesti "pentuhuoneen" yön kaaoksen jäljiltä, kun pennut nukkuvat tyytyväisinä keittiön puolella. Viikko on siis kulunut pentujen touhuja ihastellen ja iloa, naurua sekä onnellisuutta on tässä viikossa saanut kokea runsaasti.

Sitten se toinen hieman ikävämpi tunnetila, jonka tällä viikolla sain kokea, alkoi viikonloppuna. Huomasin Aslanin oikean etujalan olevan hieman kummallisessa asennossa, kierossa, ja liikkeessä hän astui aina tassun "ulkosyrjälle". Tästähän tietenkin alkoi suuri huoli siitä, että onko siellä jokin vakavampi muutos löydettävissä. Sain luotto-ortopedillemme Aija Mehtälälle varattua ajan vasta tiistai iltapäivälle, joten siitä alkoi parin päivän piina ja kaksi hyvinkin unetonta yötä. Klinikalla otatimme varmuudeksi röntgenkuvat molemmista etujaloista ja jäimme odottamaan vastauksia. Tässä kohtaa tietenkin minuutitkin tuntuivat ikuisuudelta. Pelkäsin kuollakseni, että sieltä jotakin vakavaa löytyisi. Tällä kertaa huolemme oli onneksi aiheeton, kun ortopedi onneksemme kertoi, että kasvulinjat olivat täysin normaalit, eli molemmat raajat ovat kehittymässä täysin normaalia tahtia ja normaalissa asennossa. Diagnoosiksi tuli siis se jo ennen röntgeniä ortopedin meille kertoma "parhaassa tapauksessa"-vaihtoehto, eli siellä on yksi jänne hieman kireällä, joka aiheuttaa tuon virheasennon. Tätä kuulemma joskus jättiroduilla ennen luovutusikää esiintyy. Kotijumpalla ja hieronnalla tämän tulisi korjaantua täysin n. 1-2 viikossa, eikä siis mitään pysyvää haittaa pitäisi tästä jäädä. Kyllä vierähti aikamoinen kivi sydämeltä, kun pääsimme pojan kanssa kotiin ja "vaiva" on kokonaan poishoidettavissa, eikä kyseessä ollut se "huonoin vaihtoehto", eli kasvuhäiriö. Nyt ollaan siis ahkeraan jumppailtu ja hierottu ja noh, ehkä on vähän tullut ylimääräistä lellittyäkin pentua, kun pääsi noin meidät pelästyttämään. Eli hieman on ollut vuoristorataa tämä viikko, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! :)

Rekisteripaperit saapuivat postissa eilen ja täällä ollaan pakkailtu pentupaketteja valmiiksi odottamaan uusia koteja. Huomenna suunnataan pentujen kanssa pentuetarkastukseen, joten autoilua tulee taas harjoiteltua. Voi että, niin se aika tällä kokoonpanolla täällä kotosalla vaan vähenee. Nyt nautitaan vielä täysin rinnoin yhdessäolosta kokonaisena laumana, jotta voidaan sitten myöhemmin muistella, että miten ainakin otimme kaiken ilon irti näistä 7-8 viikosta. Tällä viikolla vielä ohjelmassa pentujen ensimmäinen pesu, saas nähdä kuinka onnistuu! :D

Zephyr

Ardor

Aslan

Nadora

Lunette

Story

Veli kelpaa hyvin tyynyksi :)

Nadoran mielestä portti on parempi tyyny ;)

Pikku-Storylla on aina vähän omat ruokailutavat :D

Grace

16.2.2022

Tämä alkaa muodostua jo tavaksi, että olen "viikkokatsauksen" kanssa aina pari päivää myöhässä. Toisaalta, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!

Maanantaina tuli pennuille 5 viikkoa mittariin ja kulunut viikko onkin ollut tapahtumarikas. Päivät ovat täyttyneet suureksi osaksi pentujen uusien perheiden vierailuilla ja onkin ollut ihana päästä keskustelemaan heidän kanssaan. Olen vakuuttunut siitä, että he tarjoavat pennuille rakastavat kodit. Vaikka tiedän pentujen pääsevään hyviin, huolehtiviin käsiin, niin tuntuu tämä kyllä kieltämättä haikealta jo nyt, että kohta porukka tästä vähenee. Onneksi yksi tytöistä jää ikävää hellittämään. Toivottavasti saamme paljon kuulumisia ja kuvia pennuista myös sen jälkeen, kun ovat maailmalle lähteneet! Pala sydämestäni tulee kyllä väistämättä lähtemään jokaisen täältä muuttavan pennun matkaan.

Vierailujen lisäksi on pennuilla myös ollut paljon muuta uutta ihmeteltävää. Viikonloppuna pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulkoilmaa nuuhkimaan ja sehän vasta riemukasta oli! Sinänsä harmi, ettei kylmien kelien vuoksi voida niin pitkiä aikoja ulkona oleskella, mutta onneksi kevättä kohti mennään. Pennut olivat kyllä kaikki uteliaina tutkiskelemassa uutta ympäristöä ulkosalla.

Gilda on ollut "Mummon" roolissaan aivan mahtava! Miten voikaan, tavallisesti hieman kömpelö Gilda, osata olla niin varovainen siitä, mihin tassunsa pistää pentujen ollessa ympärillään. Pennut rakastavat leikkejä Gildan kanssa ja Gildallakin on puolestaan aina kiire pentujen luo. Vivi vaikuttaa tyytyväiseltä saadessaan jakaa "vastuuta" ja leikkivuoroja. Se on kyllä niin hellyyttävän näköistä, kun Vivi ruokkii osaa pennuista ja muut pennut leikkivät vieressä Gildan kanssa. Olen kyllä niin äärettömän ylpeä näistä minun tytöistä ja siitä, millaiseksi laumaksi he ja pennut ovat muodostuneet.

Lisää ohjelmaa oli luvassa eilen, kun pennut pääsivät pienelle ajelulle eläinlääkärin luokse sirutettavaksi. Automatka ja sirutus sujui hyvin, menomatkalla hieman kitistiin, mutta kotimatkalla nukuttiinkin jo sikeästi Vivin näyttäessä mallia vierellä. Nyt on siis kaikilla pennuilla siru niskassa ja nimet kirjattuina! Tästä ensimmäisestä pentueestamme tuli nyt sitten "A Pretty Unique"-pentue. Halusin nimen sisältävän jotakin molemmilta vanhemmilta ja näin ollen tuli Viviltä "Pretty" ja Pavelta "Unique" (Paven virallisessa nimessä "Unikalnoy" tarkoittaa venäjäksi uniikkia).

Pojista tuli; Moonwake A Pretty Unique Zephyr (Zephyr= rauhallinen, lempeä tuulahdus), Moonwake A Pretty Unique Ardor (Ardor= innostus & intohimo) sekä Moonwake A Pretty Unique Aslan (Aslan= leijona). Tytöistä tuli; Moonwake A Pretty Unique Nadora (Nadora= kaunis lahja), Moonwake A Pretty Unique Lunette (Lunette= puolikuu/pieni kuu), Moonwake A Pretty Unique Story (pienenpieni lansunalku, joka upeasti otti elämästä kopin pienestä syntymäpainostaan huolimatta) sekä Moonwake A Pretty Unique Grace (Grace= hyvyys ja anteliaisuus). Näitä nimien tarkoitusta käyn sitten vielä tarkemmin läpi pentujen uusien perheiden kanssa, niitä on hieman vaikea näin kirjoittamalla selittää :D

Jostakin syystä en nyt saa fiksusti päivitettyä kuvia tuonne pentujen omille sivuille, joten tällä kertaa kuvat tulevat tähän alle muiden kuvien sekaan. :)

Moonwake A Pretty Unique Zephyr

Moonwake A Pretty Unique Ardor

Moonwake A Pretty Unique Aslan

Moonwake A Pretty Unique Nadora

Moonwake A Pretty Unique Lunette

Moonwake A Pretty Unique Story

Moonwake A Pretty Unique Grace

Ei aina innosta poseeraaminen... :D

Gilda-"Mummo"

8.2.2022

Taas on viikko vierähtänyt hurjaa vauhtia ja eilen pennuilla tuli 4 viikkoa täyteen. Ja minä päivittelen viikkokuulumisia taas päivän myöhässä... Tuntuu, että ajanhallinta on ottanut oikein kunnon kolauksen pentujen myötä ja että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Ei sillä, että sitä hommaa ihan järkyttävä määrä olisi, mutta kun tuonne pentujen sekaan kerran istahtaa, niin tovin kuluttua huomaa, että siellä onkin vietetty edeltävät 2 tuntia! No mutta tosiaan, alla hieman viikon kuulumisia!

Jauhelihalla pennut herkuttelivat koko viime viikon ja se maistuikin vallan mainiosti. Eilen aloiteltiin myös kuivamuonan maisteleminen, mutta se ei ollutkaan vielä ainakaan niin kovassa suosiossa. Noh, totutellaan pikkuhiljaa uusiin makuihin :) Tänään maistui kylläkin jo paremmin. Viikon aikana on kyllä ehtinyt tapahtua kehityksessä paljon. Vauhti senkuin yltyy ja sisarusten välisiä paineja ja muita leikkejä saa seurata useasti päivässä. Toki ne vauhtipyrähdykset edelleen ovat aika lyhytkestoisia, kun kohta taas nukutaan sikeästi muutama tunti voimia keräillen. Lelut kiinnostavat yhä vain enemmän ja se onkin hellyyttävän näköistä, kun niitä kuljetellaan paikasta toiseen ♥️ Pariin kertaan ovat käyneet naapurin pienet lapset pentuihin tutustumassa ja pennut ovat kyllä hienosti ottaneet heihin kontaktia, istuneet sylissä ja leikkineet. Tämä viikko täyttyykin suurimmilta osin pentujen tulevien perheiden vierailukäynneillä, siinä lienee jo aika paljon uutta pennuille tälle viikolle. Mukava tutustua heihin kaikkiin vielä paremmin :) Tämän lisäksi on viikon ohjelmassa myös hieman pentujen "reviirin" suurentaminen muihin osiin taloa.

Ensi viikolla sitten saavat pennut vihdoin ja viimein viralliset nimensä, kun on siruttaminen ohjelmassa! Toki onhan näillä omat "työnimensä" ollut täällä kotona jo jonkin aikaa :) Naskalihampaat siellä suussa kasvavat päivä päivältä isommiksi (ja terävemmiksi...). Vivi selvästi välillä tuntee nuo myös imettäessä, mutta hienoin elein se on "puruvoiman" käyttöä pennuille "ohjeistanut". Yleensä se ensin kääntyy katsomaan vähän huolestuneen näköisena imeviä pentuja ja painaa sitten kuonon kevyesti jonkin pennun päälle, ikäänkuin viestiäkseen, että nyt täytyt vähän hellittää otetta. Näin minä sen ainakin olen tulkinnut, sillä tätä alkoi ilmetä ensimmäisen kerran vasta tässä kun hampaat alkoivat selkeämmin suussa tuntumaan. Koiran elekieli on kyllä ihmeellistä, kuinka paljon se voikaan kehollaan viestiä, mutta silti meillä ihmisillä jää varmasti todella iso osa eleistä huomaamatta. Nyt kun koneen vihdoin otin taas esille, niin jos saisin pari tylsää paperihommaa pentuihin ja töihin liittyen hoidettua, ennenkuin taas uppoudun pariksi tunniksi tuonne pentujen sekaan ihmettelemään! :)

31.1.2022

Tänään kolmiviikkoisina saivat pennut ensimmäisen kerran maistaa kiinteää ruokaa. Tai no, pieneksi epäröiväksi maisteluksi oletin sen näin ensimmäisellä kerran menevän, mutta pennut innostuivatkin ruoasta niin kovin, että kuppi tyhjenikin alta aikayksikön! Ruokahalussa ei siis ainakaan ole tällä porukalla mitään vikaa �� Pöytätavoissa toki vielä hieman hiomisen varaa, mutta auttoivat toinen toisiaan nuolemalla jämät toistensa kasvoilta ja Vivi hoiti tarkemman pesun.

Pieniä hampaita siellä alkaa jo suussa tuntua ja niillä maistellaankin jo ihmisten käsiä, sisarusten tassuja ja Vivin nenää. Päivät kuluvat pennuilla aika lailla saman kaavan mukaan, 10-15 minuuttia riehumista, sitten syödään ja sen jälkeen nukutaan muutama tunti. Ja sama alkaa alusta! Lelut eivät vielä kiinnosta, vaan leikit perustuvat lähinnä pikkupaineihin pentujen kesken tai sitten kiivetään meidän ihmisten syliin rapsutuksia kerjäämään.

Olen todella huono ottamaan teräviä kuvia pennuista niiden leikkiessä, joten sen vuoksi saatte nyt tyytyä aika moneen "rauhallisempaan" kuvaushetkeen :D Mutta mikäli videomateriaali pennuista kiinnostaa, voi niitä käydä kurkkimassa minun Instagram profiilini kohokohdista!

Siellä jossain se ruokakuppi on ;)

Uros 1 sukelsi lautaselle ensimmäisten joukossa!

Alku- ja jälkiruoka

25.1.2022

Pennut täyttivät eilen 2 viikkoa! Kliseistähän se on sanoa, mutta aika kyllä kuluu kuin siivillä. Vasta äsken me istuimme pentulaatikon äärellä seuraamassa näiden pienten lansunalkujen syntymää.

Kaikilla pennuilla ovat silmät auenneet ja kävelytreenejä suoritetaan tosiaan ahkerasti aina ruokailuiden ja nukkumisten välillä. Varsinkin Uros 2 on oikein kova poika menemään ja veteleekin vähän väliä ihan omaa lenkkiään pentuaitauksessa. Myös uusia ääniä olemme saaneet pentujen seasta kuulla; murahteluja, pientä ulvomista ja haukkumisen alkeita. Kynnet leikattiin ensimmäistä kertaa eilen ja sehän sujui oikein mallikkaasti pentujen nukkuessa sikeästi sen aikana. Viikon/parin
kuluttua ei ehkä olekaan enää niin helppoa! Kaikki ovat tällä hetkellä yli kilon painoisia, pienin tyttö 1087g ja muut 1414-1834g välillä. Kaikki siis hyvin myös painojen suhteen.

Uros 2 ja Narttu 2 ovat kyllä melkoinen tehokaksikko ja niillä on jotkut aivan omat juttunsa aina meneillään. Eilen molemmat kuljeksivat peräkanaa ympäri pentuaitausta, välillä toistensa alta ja päältä kulkien, kuperkeikkoja heitellen ja muita herätellen. Heillä oli oikein kahden pennun sirkus meneillään. Harmitti niin paljon, etten saanut tuota niiden leikkiä kuvattua kun puhelin tietenkin juuri tuolloin lakkoili kameran kanssa.

Gilda on päässyt tutustumaan pentuihin portin takaa ja katselee niitä ihaillen. Lähempää tuttavuutta tehdään sitten vasta myöhemmin, kun pennut kasvaneet ja Gilda voi toimia leikittäjänä.

Viikoittaisia kuvia löytyy taas pennuista erikseen tuolta niiden omilta sivuilta. En ole mikään tekniikan ihmelapsi, joten valitettavasti kuvat ovat siellä vähän sekalaisessa järjestyksessä. Mutta kuvat, joissa pennut kokeilevat ensipantojaan ovat ne tuoreimmat 2 viikkoiskuvat. Vähän on vielä pannoissa kasvuvaraa, onneksi niille ei oikeastaan ole käyttöä kunnes vasta sitten, kun maailmalle lähtevät! ;)

Alla taas vähän sekalaisia kuvia.

Pienestä se on aloitettava, lansutyyliin rentoutuminen!

Narttu 3

Narttu 2 & Uros 2

Narttu 4

Uros 2, Narttu 3, Uros 1

Alla Uros 1, päällä (vasemmalta oikealle) Narttu 3, Narttu 2, Uros 2, Uros 3

Narttu 1

21.1.2022

Juuri äsken huomasin Narttu 1 toisen silmän hieman jo raottavan, kohtapuolin saammekin ensimmäistä kertaa kohdata pentujen katseet ja ilmeet. En kyllä meinaa saada katsettani irti näistä, on ne vaan niin älyttömän hurmaavia.

Vivi viihtyi pari päivää hieman huonommin pentulaatikossa, vaikka se onkin hyvän kokoinen 150x150cm. Kävi kyllä ruokkimassa pennut, mutta läähätti paljon eikä malttanut pitkään siellä makoilla. Päätimme siis suurentaa pentulaatikkoa yhdistämällä siihen pentuaitauksen. Ja sehän onneksi toimi! Vivi on paljon tyytyväisempi ja viihtyy pentujen kanssa paljon pidempään, niin ehtivät kunnolla tyhjentää maitobaarin. Vivi kuorsaa tyytyväisenä ja pennut syövät nukahtamiseen asti. On kyllä hoitanut ruokkimisen ja pentujen puhdistamisen oikein mallikkaasti! Vivi on myös keksinyt heittäytyä välillä selälleen, kun tarvitsee imetyksestä taukoa. Tosin, jotkin pennuista kyllä keksineet ratkaisun siihenkin pulmaan (kuva alla) ;) Toki Vivillä on aina myös vapaa pääsy viereiseen huoneeseen, kun tarvitsee lepoa kakaroista.

Pennut alkavat myös pikkuhiljaa saada jalkoja alleen ja muutamilla oikein aktiiviset kävelytreenit välillä meneillään. Sitä on kyllä hellyyttävää katsoa, kun nousevat vapisten jaloilleen ja ottavat askelia hitaasti, mutta päättäväisesti. Turkki on myös alkanut monella selkeästi kasvamaan, varsinkin Uros 1 alkaa tulla päivä päivältä pörröisemmäksi. En malta odottaa, että tästä vielä kasvavat, alkavat leikkimään ja tuomaan omia persooniaan paremmin esille.

17.1.2022

Näin on pennuilla ensimmäinen elinviikko tullut täyteen ja sekä emä, että pennut voivat hyvin. Jokainen on kasvanut omaa tahtiaan ja vähintään tuplannut syntymäpainonsa, jotkut jopa enemmän. Erityisen iloinen olen tuon pienen sitkeän Narttu 3 painon noususta, aikaimoinen likka, syntymäpainosta 293g tämän päivän lukemiin 657g!

Jokaisesta on kyllä jo näin lyhyessäkin ajassa tullut niin rakas, että jo hieman kauhulla katson sitä päivää kun maailmalle lähtevät ja kasvattajakodin jättävät... Jokainen niin oma persoonansa jo nyt. Onneksi ikävää jää helpottamaan yksi tytöistä, mutta valinta siitäkin, kuka jää kotiin tulee olemaan vaikea.

Nimiä on pennuille jo alettu suunnittelemaan, mutta niistä sitten lisää myöhemmin. Vielä tässä saa toki jännityksellä seurata, että pennuilla kasvu yms. edelleen jatkuu toivotulla tavalla. Tällä hetkellä ainakin näyttää hyvältä. Pennuista löytyy jokaisesta erillisiä kuvia tuolta "A-pennut" osioista, mutta laitan tähän alle vielä vähän yhteisiä sekalaisia kuvia katraasta.

11.1.2022

Pahoittelen jo etukäteen varmasti tökkivää kirjoitusta, alkaa 2vrk valvominen hieman tuntua kropassa ja keskittymisessä.
Mutta se sallittakoon, sillä syynä on iloinen perhetapahtuma!

Sunnuntai-iltana Vivi aloitti avautumisen toden teolla. Yöllä rampattiin ulkona noin kerran tunnissa,sisällä läähäteltiin taukoamatta, Vivi taisi koko yön aika käydä maaten n. 5kertaa, ja tuolloinkin malttoi ummistaa silmät vain muutamaksi minuutiksi. Maanantai-aamuna alkoi Vivi hakeutua pentulaatikkoon pysyvämmäksi aikaa, eikä enää halunnut ulos. Polttoja tuli hyvin ja muutaman ponnistuksen jälkeen syntyi ensimmäinen pentu, uros 483g.

Klo. 9.10 syntyi toinen pentu, narttu 453g.

Kolmantena syntyi klo. 10.13 taas narttu 390g

Lähes samaan aikaan edellisen kanssa, klo. 10.15 syntyi kirjaimellisesti pienenpieni lansunalku, narttu, vain 293g. Sillä oli aika paljon limaa hengitysteissä, joten niitä saatiin tyhjennellä hetken aikaa, mutta oli hyvin liikkuvainen ja reipas muilta osin.
Nisään ei tarttunut heti ensimmäisenä, mutta hetken kuluttua sekin lopulta tarrasi kiinni.

Viidentenä klo. 11:25 putkahtikin ulos ensimmäinen enkelipentu. Niin kaunis ja hyvänkokoinen narttu.

Klo. 11.50 syntyi narttu 450g (kuvassa alla)

Klo. 12.12 syntyi uros 478g.

Klo. 13.55 syntyi taas enkelipentu. Myös tämä se oli todella kaunis narttu. En nyt ottanut näistä kuolleista kuvia, se olisi tuntunut vähän tylsältä. Harmitus oli tottakai suuri, mutta toki olin varautunut siihen, että myös kuolleita pentuja syntyy.

Tähän asti pennut olivat tulleet erittäin hyvään tahtiin ja tuntui, että Vivi sai suhteellisen helpolla ponnistettua ulos kaikki pennut. Pari-kolme voimakasta työntöä jokaisen kohdalla. Vivi alkoi hyvin hoivaamaan pentuja ja rauhottui nukkumaan sikeästi pennut nisällä. Vivillä ei näyttänyt olevan minkäänlaista hätää, mutta meillä ihmisillä kummitteli tuo yhdeksäs pentu, joka oli röntgenissä näkynyt, mutta ei vielä pentulaatikossa ryöminyt. Odottelimme muutaman tunnin, yritimme käynnistää polttoja rappusissa rampaten, ulkona käyden yms., mutta kun polttoja tai pentua ei edelleenkään näyttänyt tulevan, olin yhteydessä Paven omistajaan sekä muutamalle eläinlääkärille. Tunnustelemalla en saanut käsiini tuntumaa pennusta. Tuossa kohtaa illasta lähin päivystävä eläinlääkäriasema oli Raisiossa, meiltä n. 1,5h ajomatkan päässä. Suositusten jälkeen, päätimme pakata pennut ja Vivin autoon ja suunnata Raisioon. Onneksi olimme tähän jo varautuneet ennen synnytystä lämpölaatikon, auton lämmityksen yms. kanssa.

Klinikalla Vivi ensin imetti pennut, jonka jälkeen siitä otettiin röntgenkuvat. Ja kyllä siellä vaan ihan oikein oltiin keskiviikkona laskettu, yksi ranka ja kallo siellä edelleen kuvissa komeili. Pennulla oli myös sykkeet edelleen kohdillaan.
Toimintasuunnitelmaksi muodostui, että yritetään ensin saada polttoja ja synnytys aikaiseksi oksitosiini-hormoni-pistoksella ja jos ei se onnistuisi, olisi edessä leikkaus. Onneksemme noin puolisen tuntia pistoksesta, Vivi ponnisti ulos klo. 22.25 viimeisen pentunsa, oikein reippaan ja elinvoimaisen uroksen 608g. Näin pääsimme jatkamaan takaisin kotiin Vivin ja seitsemän hienon pennun kanssa! Alla kuva klinikalla syntyneestä uroksesta.

Saldona siis 4 narttua, 3 urosta ja 2 enkelinarttua.

Toivottvasti onnistuin jokseenkin laittamaan kuvat oikeaan järjestykseen, vähän on pää vielä pyörällä tämän kokemuksen jälkeen. En voi kylliksi kiittää Paven omistajaa Miiaa kaikesta siita tuesta ja avusta, jonka hän on meille antanut tämän matkan aikana, Miia, olet kultaa! Ja tietenkin meidän mahtavat kotijoukot, jotka olivat apuna erinäisissä synnykseen liittyvissä järjestelyissä. KIITOS!

Pennut on tänään punnittu ja kaikki nostaneet hyvin painoa jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Pennut olivat kyllä kaikki syntymäpainoltaan aika pienikokoisia, lukuunottamatta tuota viimeistä urosta. Mutta nuo nyt varsinaisesti harvinaisiakaan syntymäpainoja ole. Tärkeintä, että painot lähtevät nousemaan ja ainakin nyt näyttää hyvältä! Nämä ensimmäiet kriittiset vuorokaudet kertovat sitten enemmän.

Vivi hoitaa pentuja hyvin, välillä ensikertalaisella pientä epävarmuutta miten pitäisi olla ja tehdä milloinkin, mutta selvästi kyllä hoivausvietti oli läsnä jo pentujen syntymästä asti. Tämä oli tietenkin helpotus myös meille ensimmäisen pentueen
kasvattajina!

Nyt me otetaan hetki lepoa, Vivi, pennut sekä me ihmiset. Sitten olemme yhteydessä kaikkiin heihin, jotka pentua kyselleet. Malttakaa vielä hetki! �� Loppuun vielä vähän yhteiskuvia kartaasta. Nyt ensimäisen pentueen maailmaan saattamana, nostan todella hattua niille, jotka pennuista saavat tarkkoja kuvia, ei meinaan edes näin varhaisessa vaiheessa mikään helppo homma! :D


5.1.2022

Siinä niitä pieniä lansunalkuja nyt olisi! ♥️ Eläinlääkäri sai 9 kalloa ja rankaa kuvista laskettua, joten suunnilleen sen kokoista katrasta on odotettavissa. Kohta sitten nähdään, että laskettiinko oikein vai löytyykö kenties vielä joitakin salamatkustajia, jotka eivät kuviin osuneet. Nyt pidetään sormet ja varpaat ristissä, että kaikki menee hyvin ja pennut syntyvät elinvoimaisina ja reippaina ♥️

Itse en päässyt vastaanottoaulaa pidemmälle Vivin kanssa koronatilanteen vuoksi. Joten ojensin vaan hihnan hoitajalle ja Vivi lähti iloisena hänen matkaan röntgeniin taaksensa katsomatta! Vivi ei meinannut pysyä nahoissansa kun pääsi pitkän tauon jälkeen "ihmisten ilmoille" näkemään muidenkin kuin perheen kasvoja. Olisi varmaan mielellään jäänyt sinne vastaanotolle pidemmäksikin aikaa huomiota kerjäämään...

Vivi on ollut edelleen hyvinvoivan oloinen, joskin kyllä selvästi vatsa alkaa painaa. Vettä juo entistä enemmän ja ulos täytyy tietenkin päästä useammin.

Jännän äärellä ollaan! ♥️


31.12.2021

Tämä vuosi onkin ollut meille, kuten varmaan monelle muullekin, aika erilainen harrastusvuosi koirien kanssa. Kesä meni minun osaltani työkiireissä, joten näyttelyihin ja kilpailuihin ei tuolloin ehditty. Tämä tarkoitti kevään tiukkojen rajoitusten myötä sitä, että kilpailuihin pääsimme vasta syksyn aikana. Näyttelyitä ei syksyn aikana kertynyt kuin muutama käynti, pari kertaa Virossa ja yhdet näyttelyt Suomessa. Rally-Toko kilpailuissa pääsimmekin syksyn aikana oikein kunnolla vauhtiin molempien koirien kanssa! Vivin osalta vuosi 2021 toi yhden muotovaliotittelin; EE MVA (Viron muotovalio) sekä Rally-Tokon koulutustunnuksen RTK1 (3 hyväksyttyä ALO-rataa). Näiden lisäksi Vivi suoritti myös 2 hyväksyttyä Rally-Tokon AVO-rataa (vielä yksi hyväksytty tulos, niin kilpailee myös Vivi voittajaluokassa seuraavan kerran) sekä kaksi tuomarinpalkintoa ja yksi luokkavoitto! Kaiken kaikkiaan Vivi starttasi Rally-Tokossa 6 kertaa syksyn aikana.

Gilda puolestaan kävi syksyn aikana vain yhdet näyttelyt, joista kotiin tuomisina upeasti ROP (rotunsa paras) sekä CACIB. Lisäksi Gilda suoritti Rally-Tokon koulutustunnukset RTK1 & RTK2, eli voittajaluokka kutsuu! Myös Gilda starttasi Rally-Tokossa tänä syksynä 6 kertaa ja ylsi palkintosijoille asti jokaisella kerralla: 2xluokkavoitto, 2xluokkansa toinen, 2xluokkansa kolmas. Ja vielä upein pistein (4x100p, 2x99p), olen sanaton.

Molemmat tytöt ovat kyllä kieltämättä saaneet tänä syksynä omistajan vuodattamaan monet onnenkyyneleet ja saanut minut lähes halkeamaan ylpeydestä omalla kehityskaarellaan. Olen maailman onnellisin saadessani jakaa arkeni näiden jättien kanssa ♥️ Vaikka epidemiatilanne onkin aiheuttanut omat haasteensa harrastamiseen, en silti voisi olla kiitollisempi siitä, mitä tämäkin vuosi meille toi tullessaan. Rutkasti lisää rohkeutta, hienoja onnistumisia ja alkua jollekin uudelle jännittävälle. Odottavaisin mielin asennumme uutta vuotta vastaanottamaan!

Oikein onnellista uutta vuotta 2022!

Toivoo kennel-Moonwake poppoo

Vrk. 48 (29.12.-21)

28.12.2021

Mitään uusia ja mullistavia uutisia minulla ei oikeastaan ole kerrottavana, arki jatkuu tavalliseen tapaan ja Vivillä vauhti hidastuu vatsan kasvun myötä ;)

Tänään tuli koottua pentulaatikko valmiiksi, niin saa Vivi ainakin ajoissa tutustua siihenkin. Tosin se on tänään ollut ahkerammin kissan ja Gildan käytössä, kuin Vivin... mutta kävi Vivikin sen jo kertaalleen katsastamassa! Uudet täysin puhtaat alustat yms. toki vaihdamme sinne sitten lähempänä synnytystä. Hartaasti toivomamme valkoisen joulun saimme myös tänne saaristoon ja sitä lunta onkin riittänyt edelleen. Ollaan lenkkeilty metsässä syvästä lumikerroksesta huolimatta, Vivi on saanut vapaana ollessaan määrätä tahdin ja hyvin on kyllä jaksanut vaikka vauhtia onkin toki tässä kohtaa jo selvästi vähemmän. Gildan mielestä on joululomailu älyttömän tylsää, joten tänään otettiinkin sitten vähän pidemmät Rally-treenit, että sai energiaa purettua. Nyt makaa tyytyväisenä lattialla tassut kohti kattoa. Vivi katsoi treenejä kateellisena ikkunasta, joten pitihän minun senkin kanssa sitten vähän jotain pientä näperrellä, aloiteltiin vähän peruuttamista ja vahvistettiin perus-seuruuta. Innolla oli mukana tekemisessä edelleen!

Reilu kaksi viikkoa vielä niin olisi ne maagiset 63vrk tiineyttä täynnä. Se jää nähtäväksi mille päivälle itse synnytys sitten osuu. Jännittäviä aikoja elellään!

23.12.2021

Seitsemäs tiineysviikko hurahti käyntiin tänään ja Vivi voi erinomaisesti. Nauttii kyllä täysin rinnoin kaikesta ylimääräisestä huomiosta ja vatsan hellittelystä. Ohitse on mahdotonta kulkea ilman, että neiti heittäytyy selälleen vaatimaan rapsutuksia. Sain varattua myös ajan tiineysröntgeniin 5.1., siellä sitten saadaan vähän tarkempaa tietoa siitä, montako pentua on odotettavissa. Jännää!

Gilda pitää hyvää huolta tulevasta emästä. Nämä ovat kyllä aina olleet niin tiivis kaksikko, että välillä oikein herkistyy katsoessaan niiden juttuja. Käpertyvät usein toistensa viereen nukkumaan, pesevät toistensa korvat ja suupielet sekä hihnalenkeillä kulkevat kylkikyljessä.

Jouluaatto tullaan viettämään perheen kesken, nauttien yhdessäolosta. Koirat ovat jo säännollisin väliajoin käyneet tarkistamassa, etteivät paketit ole kuusen alta mihinkään kadonneet.

Oikein hyvää joulua kaikille meidän porukalta!

20.12.2021

Tänään oli kyllä hieno keli ulkoilla koirien kanssa metsässä suojassa tuulelta. Meillä kun koirat lenkkeilevät suurimmaksi osaksi irti, niin nyt on alkanut huomaamaan Vivissä tiineyden vaikutusta lenkkeilyyn. Tavallisesti Vivi juoksentelisi kivien ja kantojen yli kuin villi varsa, mutta nyt pysyttelee enimmäkseen ihan minun lähettyvilläni ja vauhtiakin on hieman vähemmän. Vivi on tiineyden myötä tullut myös kunnon kerjääjäksi. Vivi ei ole muutoin ollut kummoinen pöydästä kerjääjä, mutta nyt on kokenut tärkeäksi päivystää pää pöydän reunalla, jos sieltä edes jotakin pientä liikenisi hänellekin...

Treeneihin on kyllä ihan yhtä lailla intoa kuin aina ennenkin. Otettiin tässä illalla ihan lyhyt treenipätkä koirien kanssa. Vivin kanssa pientä seuruuta näperrellen tiiviimpiä käännöksiä ja puolenvaihtoja. Gildan kanssa jatkettiin oikean puolen seuruuta ja merkille lähetystä, Rally-Tokon voittaja- ja mestariluokkaa silmällä pitäen. Vivillä nyt vielä uupuu se kolmas hyväksytty tulos AVO-luokasta niin olisi sekin luokka koulutustunnuksella taputeltu. Toivottavasti palautuminen sitten pentujen jäljiltä sujuu hyvin ja päästään taas treeneihin ja kisakentille nauttimaan uuden oppimisesta. Rally-Tokosta on kyllä tullut sekä minulle, että koirille niin rakas harrastus.

Vivin treenausvuorolle saimmekin vieraaksi yhden taitavan pikkuapurin, joka silloin tällöin liittyy seuraamme myös lenkeillä. Minusta tuntuu, että Vivi olisi kyllä varmaankin vaihtanut minut ihan lennosta tuohon pienempään ohjaajaan ;) Voi sitä ilon määrää kun sai pienen ihmisen kanssa touhuta!

17.12.2021

Huomenna täyttyy Helsingin messukeskus taas toinen toistaan upeammista koirista kun siellä järjestetään vuoden 2021 Voittaja-näyttelyt. Meillä jää nyt nuo kekkerit välistä Vivin tiineyden vuoksi, mutta on kyllä harvinaisen ihana syy jättää messarit väliin.

Tämä viikonloppu tuo kuitenkin pintaan niin hienoja muistoja vuoden 2019 Voittaja-näyttelyistä. Vuoden 2019 Voittaja-viikonloppu on epäröimättä elämäni ikimuistoisin näyttelyviikonloppu. Tuolloin Vivi kilpaili vielä pennuissa ja ylsi lauantain Winner-näyttelyssä ensin ROP-pennuksi ja loppukilpailuissa vielä RYP2 sijalle! Landseerit harvemmin yltävät palkintosijoille asti ryhmäkehissä, mutta kun ovi ryhmäfinaaleihin avautuu on se mielestäni käytettävä jo ihan tämän hienon rodun esilletuomisen kannalta! Eihän meidän hienosta rodusta kukaan tiedä, jollei sitä missään näy. Olin kyllä tuolloin äärettömän ylpeä pitkäksi venyneen päivän jäljiltä väsyneen ja pienen Vivin esiintymisestä. Innolla ja ilolla loppuun asti!

Sunnuntainakaan ei onnenkyyneleiltä vältytty, kun Gilda vuorostaan seisoi lopulta rotunsa parhaana Landseereiden rotukehässä. Näin ollen pääsin myös ensimmäistä kertaa koskaan, kokemaan ison areenan tunnelman ryhmäfinaaleissa oman koiran kanssa. Voittajanäyttelyt ovat aina olleet meille perinne ja jo sen itsessään luoma tunnelma on meidät aina sinne houkutellut, tuloksista viis. On ihana päästä tapaamaan kanssaharrastajia ja puhua koirista kaksi päivää putkeen. Se, että tuosta viikonlopusta pari vuotta sitten tuli myös tuloksellisesti näin ikimuistoinen, oli pelkkää plussaa. Muisto, joka ei varmaankaan helpolla kulu pois.

Haluan osaltani toivottaa upeaa, antoisaa ja turvallista näyttelyviikonloppua kaikille sinne suuntaaville Landseereille omistajineen. Viettäkää ihana viikonloppu ja hellikää koirianne riippumatta siitä mihin kohtaan asvostelulomaketta ruksi on laitettu. Tulette kotiin sieltä aivan yhtä täydellisen koiran kanssa kuin minkä kanssa sinne aamulla suuntasitte!


P.s. Kuinkahan monta kaveria Vivi tuolla sisällään piilottaa, alkaa kyllä vatsa jo niin selkeästi pyöristymään..:)

15.12.2021

Suunnittelin, että päivittelisin tälle sivustolle hieman koiriemme kuulumisia. Sisältö tulee varmaankin seuraavat pari kuukautta olemaan aikalailla Vivin tiineyteen ja tulevaan pentueeseen liittyvää, mutta eiköhän tilaa jää myös muille kuulumisille!

Käytimme tosiaan Vivin tiineysultrassa tasan viikko sitten ja siellä iloksemme todettiin Vivin sisällä kasvavan pieniä Landseerin-alkuja! Määrää ei toki ultran perusteella pysty kovinkaan tarkasti arvioimaan, mutta eläinlääkärin mukaan ainakin 5 oli tällä hetkellä helposti löydettävissä. Vivi on voinut hyvin koko tiineyden ajan ainakin tähän asti. Ainoastaan vrk. 17 oli Vivi poikkeavan väsynyt, lieneekö sitten ollut hieman pahoinvointiakin tuolloin. Muutoin on Vivi ollut aikalailla oma itsensä, nisät ovat toki turvonneet ja kyllä sillä selkeä "kumpu" alavatsalla on tunnusteltavissa. Harrastuksista (kodin ulkopuolella tapahtuvista) on Vivi nyt jäänyt mammalomalle, vähäisiä Rally-Toko ja haistelutreenejä tehdään kotosalla Vivin oman fiiliksen mukaan, tosin minusta tuntuu, että Viville kelpaisi kyllä treenit ihan sinne tiineyden loppumetreille asti! Lenkkeillään toki edelleen normaalisti ja vauhtia neidillä piisaa. Nyt keskitymme vatsan kasvattamiseen ja odotan kyllä innolla sitä päivää kun tämä pentue näkee päivänvalon.

Mikäli olet kiinnostunut pennusta tästä yhdistelmästä, ole minuun rohkeasti yhteydessä niin jutellaan lisää! Yhteystietoni löydät sivulta "yhteystiedot".