7.2.2023

Joulu meni, uusi vuosi tuli ja edellisestä kirjoituksesta on taas kulunut tovi. En taida enää uskaltaa luvata parantaa tapojani päivittämisen suhteen :D Sanotaan vaan, että silloin tällöin lupaan kirjoitella! Instagramissa löytyy meidän kuulumisia sitten vähän ahkerammin (omalla tililläni @jennyemilia96).

Joka tapauksessa, täällä on arki sujunut jotakuinkin entiseen malliin. Kisarintamalla uutisena Gildan koulutustunnus RTK4, eli Gilda on nyt suorittanut rally-tokon ylimmän luokan; mestariluokan! Vivi on myös hienosti rallatellut kaksi tulosta voittajaluokasta, joten nyt uupuu enää yksi tulos, niin on voittajaluokka suoritettuna!

10.1. oli suuri päivä, kun "Pretty Unique"-pentueemme täytti vuoden! En voi uskoa, että siitä on jo reilu vuosi, kun nuo seitsemän pientä lansunalkua näki päivänvalon. Olen niin suunnattoman iloinen, että kaikille löytyi hienot kodit ja kuulumisiakin olemme saaneet vuoden aikana. Tällä seiskan-suoralla tulee kyllä aina olemaan oikein erityinen paikka sydämessäni <3

Tulevana lauantaina ollaan uuden äärellä, sillä rally-tokossa järjestetään ensimmäistä kertaa landseereiden rotumestaruus. Rotumestaruudesta kilpaillaan Jyväskylässä ja kisa käydään kaikissa luokissa. Meiltä mukaan kisaan lähdetään Gildan ja Vivin voimin (Gilda MES-luokkaan ja Vivi VOI-luokkaan). Olen odottanut näitä kisoja, kuin kuuta nousevaa. En ole koskaan vielä osunut samoihin rally-kisoihin muiden landseereiden kanssa, joten odotan innolla sitä, että nyt näitä saa nähdä useamman kerralla <3 Omien suoritusten suhteen minulla ei muita tavoitteita/odotuksia ole, kuin että meillä olisi superkiva päivä ja yhdessätekemisen ilo näkyisi läpi suoritusten <3

14.11.2022

Alkaisikohan nyt viimein löytyä aikaa istua alas ja kirjoitella tänne hieman kuulumisia. Kokonainen kesä ja syksykin kului ilman kuulumisia täällä kotisivujen puolella, joten en varmaankaan kaikkia tapahtumia saa mahtumaan tähän yhteen tekstiin. Pienen tiivistelmän menneistä kuukausista ajattelin silti yrittää raapustaa.

Kesä oli tavalliseen tapaan aika työntäyteinen, joten koirilla oli kilpailuista ja valmennuksista taukoa koko kesän ajan. Toki pieniä treenituokioita pidettiin kotosalla aina kun töiltäni kerkesin. Kesä oli meille aikamoista vuoristorataa, monia onnellisia ja ihania hetkiä koirien kanssa kauniissa kesäsäässä, mutta mukaan mahtui myös yksi hieman ikävämpi tapahtuma. Chessillä todettiin nimittäin juhannuksen aikoihin ontumatutkimuksessa OCD molemmissa olkanivelissä ja vasemmassa vaiva oli leikkausta vaativa. Onneksi ennuste näissä on kuitenkin hyvä, joten päätös oli selkeä; kyllä leikataan! Toipilasaika sai hieman tahmaisen alun, kun tähystyshaavan kohdalle nousi paise ja nivel tulehtui. Tästä päivystyksestä kotiintuomisina kuukauden antibioottikuuri. Tämän episodin jälkeen lähtikin toipuminen jatkumaan hyvään malliin ja nykyhetkessä kaikki näyttää sujuneen hyvin :) Oli kyllä kieltämättä aikamoinen homma pidellä tuolloin 6kk ikäistä energistä lansunalkua aloillaan usean viikon ajan. Näin ollen sitä patoutunutta energiaakin löytyi aika hyvin varastosta kun päästiin pikkuhiljaa takaisin perusarkeen. Onneksemme uinti oli sallittua jo 2vko leikkauksen jälkeen, joten sillä sai ainakin osan energiasta purettua. Suvunjatkajaksi ei Chessistä nyt tietenkään tämän perinnöllisen löydöksen vuoksi ole, mutta onneksemme vaiva oli hoidettavissa ja Chess on nyt perheenjäsenenä entistäkin ehompi! Se on tässä tärkeintä :)

Elokuussa päästiin taas valmennusten pariin ja on ollut kyllä antoisia kurssikertoja tämän kolmikon kanssa Rally-Tokon parissa. Chessillä tuli leikkauksen ja toipilasajan vuoksi ikävä tauko ihan peruskäytöksen harjoitteluun kun liikkua ei saanut pihapiiristä kauemmas. Näin ollen ollaan nyt syksyn aikana aikalailla keskitytty arkikäytöksen, hihnakäytöksen harjoitteluun. Hienoa edistystä ollaan siinä tehty ja pikkuhiljaa Chessistä on kuoriutumassa oikein kunnon koirakansalainen ;) Harmittaa toki, että nuo pari tärkeää sosiaalistamiskuukautta meni meiltä ohi, mutta nyt sitten vaan hommia niidenkin edestä!

Rally-Toko kisoja on syksylle kertynyt Viville 2 starttia ja Gildalle 5 starttia. Syksyn ensimmäisissä starteissa Vivi suoritti AVO-luokan valmiiksi ja Gilda korkkasi voittajaluokan! Tämän jälkeen pidettiin Viville vähän taukoa ja treenailtiin voittajaluokan liikkeitä. Vivin tauon aikana Gilda suoritti voittajaluokan hienoilla pisteillä (yhtä kisaa lukuunottamatta, jossa Gilda ei ollut oikein oma itsensä ja vaikeasti ohjattava). Viimeisin Rally-Toko kisa käytiin 5.11, Vivin ensimmäinen startti voittajassa ja Gildan ensimmäinen startti mestariluokassa. Mestariluokan rata oli, noh, aika täynnä tavaraa :D Siellä oli jos jonkinmoista kiekuraa ja meille haastavia liikkeitä ja kylttiyhdistelmiä, joten en ollut ollenkaan varma, että saadaanko tulosta ollenkaan. Mutta Gilda <3 ylitti itsensä täysin ja veti hienon radan pistein 70/100p. Yksi -10p tuli ohjaajan virheestä, kun en osannut laskea montako askelta on 3 askelta :D Mutta hyväksytty rata siis ja olin siihen erittäin tyytyväinen! Seuraavana vuorossa oli Vivi, joka teki sen, mitä olinkin jo hieman odotellut, että milloinkohan se tapahtuu... Nimittäin kun olin menossa uusimaan yhtä kylttiä ei ihmisrakas saksankenguru enää pysynyt nahoissaan vaan ryntäsi suoraa tietä ajanottajan syliin rakkauttaan jakelemaan. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei ehkä pieni huoli minulla ole siitä, että tästä tulee Viville nyt tapa, mutta rehellisyyden nimissä siinä tilanteessa minua vain nauratti :D Voi sitä ilon määrää kun neiti bongasi radalta IHMISEN ja TOISEN "Niiin siiiistiiii!!!" :D Noh, loppuosa radasta sujuikin sitten todella UPEASTI ja niin hienolla vireellä, että ulos kehästä tultuani olin niin ylpeä Vivin suorituksesta, pienestä karkaamisesta viis.

Syksyllä on tapahtunut myös muita ihania asioita, nimittäin odotettuja ja iloisia jälleennäkemisiä! Olemme nimittäin saaneet tavata kolme Vivin pennuista; Lunan (Story), Haltin (Ardor) ja Aslanin sekä heidän ihanat perheensä. Voi että, jälleennäkemiset toivat kyllä itselläni aikankin tunteet pintaan <3 Niin hienoja lansunuoria siellä kasvamassa <3 Lunan tapasimme Oulun näyttelyissä syyskuun alussa, jossa Lunan nuori omistaja, Taru 12v, esitti sekä Lunan, että Vivin kehässä. Ja vau, miten hienosti Taru tuon homman suorittikin, aivan mielettömän hienoa koiran käsittelyä, josta saisi moni vanhempikin näytteilleasettaja ottaa mallia! Luottaisin milloin vain koirani uudelleenkin Tarun näytettäväksi! Lunasta on kyllä kasvanut upea nuorineiti, raamikas ja kaunis. Luna saikin oikein hienon arvostelun. Tuomarin tunnustelussa nosti mörköikä hieman päätään ja Lunaa huolestutti, mutta Taru hoiti homman hienosti. Olen tästä kaksikosta niin älyttömän ylpeä, näistä kuullaan vielä! :) Ja Vivi nautti täysin rinnoin kun sai Tarun kanssa touhuta kehässä :)

Haltin ja Aslanin tapasimme samalla reissulla, kun olimme rally-kisoissa Tampereella. Haltista on kasvanut hieno, sopusuhtainen uros. Ja löytänyt hyvin paikkansa lapsiperheessä <3 Energiatasoltaan taitaa Halti olla aikalailla Chessin kaltainen, eli vauhtia ja ponnistusvoimaa löytyy :D Pitävät ainakin meidät ihmiset liikkeellä! ;)

Aslanin tapasimme kotimatkalla. Aslanista on tullut komea nuorimies, joka on jatkanut samaa "vahvaluustoista" tyyliään, jota jo pentuaikana hänessä näki. Aikamoinen jössikkä, lempeäkatseinen, hieno mies <3 Aslanille onkin löytynyt paljon koirakavereita ja ainakin toistaiseksi on myös urosten kanssa sujuneet leikit hyvin yhteen.

Oli kyllä niin ihanaa nähdä näitä "pieniä" pitkän tauon jälkeen. Toivottavasti pääsemme pian tapaamaan myös muita Vivin pentusia <3 Ainakin tälle viikolle olisi suunniteilla tavata Manta (Nadora) <3

Tässäpä nyt pitäisi olla aikalailla tiivistettynä näiden muutaman kuukauden tapahtumia. Toivottavasti onnistuisin taas hieman säännöllisemmässä päivittelyssä. Yritän parantaa tapani ja kertoa kuulumisia useammin tästä lähtien! ;) Alla hieman kuvia viime kuukausilta.

18.5.2022

Noniin, alkaisikohan olla jo korkea aika raapustella tännekin taas jotakin...

Sesonkiravintolani kausi on jälleen pyörähtänyt käyntiin, joten kiirettä on pitänyt ja kotisivut ovat näin ollen jääneet hieman taka-alalle. Koirantäyteisiä ovat kuitenkin onneksi päiväni edelleen työn lomassa olleet, koirat ovat vuorotellen olleet kanssani töissä valmistelemassa kauden avaijaisia ja laittamassa paikkoja kuntoon. Rally-Tokoon on edelleen myös riittänyt aikaa ja sitä käydään viikottain Salossa treenaamassa koko porukan voimin. Ja tämän lisäksi tietenkin omia treenejä kotosalla.

Vauhtia on piisannut ja Chess on osoittautunut suhteellisen aktiiviseksi (ja kekseliääksi) pennuksi. Tuhoja se on tehnyt Gildan ja Vivinkin pentuajan edestä, mutta on sen aktiivisuudesta kyllä ollut aivan valtavasti hyötyä koulutuksessa. Chessistä on kovaa vauhtia kasvamassa aivan ihana treenikaveri, jolla toivottavasti pysyy tuo sama tekemisen palo yllä myös jatkossa.

Vivillä oli treeneissä pientä alkukankeutta pentujen jäljiltä, mutta käytin molemmat aikuiset koirat hieronnassa ja sieltä tuli kotiin aivan uusi Vivi <3 (tai oikeastaan se sama Vivi kuin ennen pentuja). Taisi paikat olla hieman jumissa näin 7 pennun kasvatuksen jäljiltä. Käytän muutenkin koiria säännöllisesti hieronnassa, sillä onhan useat harrastelajit sellaisia, että koirat joutuvat taipumaan aikalailla niille epäluonnollisiin asentoihin, joten ei ihme jos paikat välillä hieman jumissa. Mielestäni lihashuolto on osa myös koirien kokonaisvaltaista hyvinvointia. Hieronnan jälkeen oli siis se vetreä, energinen taskuraketti takaisin luonamme ja treenit ovat sujuneet taas entiseen malliin! :) Myös Gilda partiolainen jatkaa varmaa, innokasta suorittamistaan <3

Eipä minulla niin hirveästi uutta ja mullistavaa kerrottavaa ole. Päivät täyttyvät työstä, koirista, työstä ja taas koirista. Chess kävi viikottain pentutreffeillä 16 viikon ikään asti ja viihtyi siellä hyvin. Paljon uusia tuttavuuksia on tullut ja neiti rohkaistunut uusien asioiden edessä. Pentukarva alkaa hiljalleen vaihtua selästä ja hännästä, jalat ovat kasvaneet korkeutta aivan hurjaa vauhtia ja Chess onkin tällä hetkellä enemmän metsäkauriin kuin koiran näköinen... Vivi puolestaan antoi pennuille kirjaimellisesti kaikkensa karvojaan myöten, siis voi hyvänen aika sentään miten koira voikaan tulla niin nakuksi pentujen jälkeen :D Vivi on tavallisesti suhteellisen runsasturkkinen ja nyt sieltä täältä sojottaa jokin yksinäinen pieni karvatupsu. Ja häntä on totaalisen kalju... Noh, toivotaan että se turkki sieltä pikkuhiljaa palautuu, ehkä entistäkin tuuheampana! :D

Chess korkkasi myös uimakauden edellispäivänä ja hänestä näyttäisi kuoriutuvan ihan ehta vesipeto. Gilda aloitti tämän vuoden uinnit jo tovi sitten ja Vivi odottelee vielä aurinkoisempia kelejä :D

Kasvateiltakin on kuulumisia aina silloin tällöin minulle kantautunut ja kaikki vaikuttaisivat löytäneen hienosti paikkansa perheissään. Kaikkia on edelleen kova ikävä, mutta ihanaa on ollut katsella kuvia ja lukea kuulumisia. Hienoja pieniä lansunalkuja siellä kasvamassa <3

10.3.2022

Tiistaina lähti viimeinenkin A-pennuistamme muuta maailmaa ihmettelemään ja koti tyhjeni taas yhden ison persoonan verran. Tiistaina matkaan lähti siis Aslan, joka tunnetaan myös arjessa samalla nimellä. Ennen Aslania muutti viime perjantaina uuteen kotiin Lunette aka "Luna", lauantaina Zephyr aka "Maukka" ja sunnuntaina Story, joka niin ikään sai kotinimekseen "Luna" :) Tuntuu kyllä talo niin äärettömän tyhjältä, kun "vain" kolmen lansun lauma koossa. Pennuista aivan jokaisella tulee kyllä jatkossakin olemaan aivan erityinen sija sydämessäni. Jokainen niin upea oma persoonansa, että kun yksikin heistä oli muuttanut uuteen kotiin, niin huomasi selkeästi hänenkokoisensa persoonan "aukon" laumassa.

En tiedä miten voisin kuvailla kuluneita kahdeksaa viikkoa niin, että sen joku ulkopuolinen voisi ymmärtää ja ilman, että itken tämän tietokoneeni näppäimistön märäksi. Haikeuden, mutta myös onnellisuuden kyynelistä, sillä nämä ovat olleet heittämällä hienoimmat 8 viikkoa tähänastisen 25 vuoden elämäni aikana. Olen luutunnut lattioita koko ensi vuoden edestä. Olisin voinut hankkia Lambi-talouspaperin viralliseksi sponsoriksini. Olen sängystä noustessani astunut aamun pimeinä tunteina niin moneen "läjään", että putosin laskuista jo kymmenennen kerran kohdalla. Olen pessyt pyykkiä lähes 24/7, 8 viikon ajan. Olen laastaroinnut sormiani naskalihampaiden jäljiltä. Olen valvonut pari yötä huolesta sekaisin, kun odotimme Aslanin ortopedikäyntiä (ja kokenut suurimman helpotuksen tunteen pitkää, pitkään aikaan, saadessani sieltä hyviä uutisia huonojen sijaan). Mutta ennen kaikkea, olen saanut nähdä 7 uuden elämän syntyvän ja kasvavan 7-8 viikon ajan. Tunnen olevani etuoikeutettu, saatuani olla osa näiden 7 ihmeen ensimmäisiä elinviikkoja. Olen saanut ihastella emon luontaista hoivaamista. Olen oppinut, oppinut ja oppinut. Olen saanut tavata UPEITA ihmisiä ja ollut osana antoisia keskusteluita. Olen saanut vastaanottaa päivittäin 7 viikon ajan YHDEKSÄN landseerin rakkautta. Tätä kokemusta en halua koskaan unohtaa. Vain yksi pentue voi olla se ensimmäinen, ja olen niin onnellinen siitä, että se uniikki pentue sisälsi juuri nämä 7 persoonaa <3 Paljon, paljon, paljon onnea ja rakkautta kasvateilleni heidän uuteen elämään!

Aslanin muuttaessa uuteen kotiin tiistaina, jäimme siis kolmin Gildan, Vivin ja kotiinjäävään pennun Grace aka"Chess" kanssa. Chess pääsikin heti eilen keskiviikkona tositoimiin rally-tokon suhteen, kun suuntasin minun kolmen koplan kanssa Saloon rallytreeneihin! Gilda oli tavalliseen tapaansa onnellisimmillaan ja veti treenin läpi täydellä tarmolla ja energialla. Myös Vivi oli onnesta soikeana, kun pääsi taas mammalomalta hommiin, joskin vauhti oli hieman totuttua hitaampaa. Vivi satutti hieman tassunsa aikaisemmin päivällä, joten vaikka hän ei treeneissä enää ontunutkaan, niin saattoi se hieman menoa hidastaa. Mutta silmistä huokui kyllä taas se sama onnellisuus, kun pääsi tekemään lempparihommia! :) Chessin kanssa keskityin ennen treenejä halliin tutustumiseen. Leikitin vetolelulla ja Chess leikki tyytyväisenä ja vaikutti nauttivan olostaa. Viereisellä kentällä oli meneillään NOME-treenit, joten niitä pillin ääniä piti välillä ihmetellä. Kentälle päästyämme aiheutti oma peilikuva isossa seinäpeilissä hieman hämmennystä, mutta siitä yli päästyämme sujui kyllä harjoitukset oikeinkin mallikkaasti. Pätevä likka! :)

Alla vielä kuvia viime viikolta sekä viimeiset pusukuvat ennen pentujen muuttoa <3

2.3.2022

Maanantaina tuli pennuille 7 viikkoa täyteen tarkoittaen sitä, että porukka alkaa lentämään pesästään. Eilen muuttivat ensimmäiset kaksi (Ardor & Nadora) ihaniin uusiin koteihinsa ja saivat kotinimikseen Halti ja Manta. Ihanat kotinimet olivat uudet kodit heille keksineet! Minulle viimepäivät ovat toki olleet haikeita, kun lauma tästä pienenee. Suunnitelmani oli, että itkisin itkuni valmiiksi tässä parin päivän aikana ennen kuin pentuja tultaisiin hakemaan, mutta eihän se tällaiselle vollottajalle ihan riittänyt, vaan kyllä siinä itku tuli kun viimeiset heipat heille sanottiin. Sieltä syvemmältä paistaa kuitenkin haikeudenkin lävitse helpotus ja kiitollisuus siitä, että pennuilla on aivan mahtavat, välittävät uudet kodit! Ja ikävään on saanut helpotusta, kun on saanut ihastella kuvia, videoita ja terveisiä, joita uudet kodit ovat minulle lähettäneet. Toivon sydämeni pohjasta paljon onnea ja hienoja hetkiä sekä pennuille, että heidän perheilleen tälle heidän yhteiselle matkalleen!

Kulunut viikko on muilta osin sujunut aikalailla samaan tapaan kuin edellinenkin. Ulkoiltu ollaan entistäkin enemmän ja pennut ovat itsekin jo oppineet, että kun meillä ihmisillä tulee ulkovaatteet päälle, niin keräännytään nopeasti portin taakse odottamaan ulospääsyä! Aina siellä ulkona löytyy pennuille jotakin uutta ihmeteltävää, milloin ollaan keppi tai lehti suussa ja milloin taas revitään pihapensaita uuteen uskoon. Ihanan iloisia, energisiä ja avoimia pikkuveijareita. Ulkosalla kyllä peuhataan siihen tahtiin, että sisääntullessa nukutaankin sitten tyytyväisinä pidempikin tovi.

Viime perjantaina suuntasimme pentuetarkastukseen. Pennut olivat hyvinkin reippaita ja pesivät kukin vuorollaan eläinlääkärin kasvot. Yhdellä uroksella vielä toinen kives matkalla, mutta muuten ei ollut mitään huomautettavaa. Joten kaiken kaikkiaan onnistunut eläinlääkärireissu koko porukan kanssa! :) Myös kissaan ovat pennut nyt päässeet paremmin tekemään tuttavuutta. Meidän kissa ei kovinkaan ole arvostanut tutustumista koko pesueeseen kerralla, mutta pentujen ollessa yksitellen "omaa aikaa" viettämässä meidän ihmisten ja isojen koirien kesken, niin on kissakin osoittanut pentuun enemmän kiinnostusta. Hienosti ja rauhallisesti ovat kissaan tutustuneet, loppupeleissä ovat oikeastaan olleet aika välinpitämättömiä kissaa kohtaan.

Vieraita on edelleen käynyt pentuja tervehtimässä, uusia tuttavuuksia, sekä myös jo aikaisemmin käynneitä. Laskeskelin tässä juuri, että on pentuja käynyt tervehtimässä 47 henkilöä (vauvasta vaariin), joten ainakaan ihmiskontakteja ei heiltä ole jäänyt pikkupentuaikana puuttumaan! :D Hienoa, että ihmiset ovat halunneet tulla pentuja sosiaalistamaan :)

Edessäpäin on vielä neljän pennun luovuttaminen uusiin koteihin, joten vielä saadaan pitää kyynelkanavat auki. Mutta ihaniin koteihin hekin ovat lähdössä, joten nyt vaan leuka ylös ja pennut valloittamaan uusien perheiden (ja muun maailman) sydämet! :) Sitten saadaankin keskittyä toden teolla tuon kotiinjäävän naskalihampaan koulutukseen, siinäkin on varmasti oma projektinsa :D Alla hieman kuvia pentujen seitsemänneltä viikolta.

24.2.2022

Ei ole todellista. Minä ja tietokoneet ei selvästi olla luotuja toisillemme. Viime viikolla sain kirjoittaa "viikkokatsauksen" kahteen kertaan tietokoneen sanoessa sopimuksensa irti kesken kaiken ja nyt sama juttu. Noh, uutta yritystä kehiin!

Tämä viikko onkin sisältänyt paljon erilaisia tunteita ja tilanteita.

Pennut ovat päässeet viettämään vähän "omaa aikaa" Vivin ja Gildan kanssa tutustuen pennuille vieraisiin huoneisiin. Asumme siis kaksi sukupolvea samassa talossa, vanhempani asuvat yläkerrassa ja sinne olen nyt kanniskellut pentuja yksitellen tutustumaan. Sieltä löytyykin montaa eri lattiamateriaalia, joten erilaisia alustojakin ovat pennut päässeet kokemaan. Minkäänlaista alustaarkuutta en ole havainnut, vaan pennut ovat kyllä kaikki rohkeasti lähteneet tutustumaan uuteen.

Ulkoiltu ollaan päivittäin ja voi sitä onnen määrää kun saa lumessa möyriä! Sisälle tullessa ollaan niin väsynyttä porukkaa, että saankin sitten rauhassa siivota perusteellisesti "pentuhuoneen" yön kaaoksen jäljiltä, kun pennut nukkuvat tyytyväisinä keittiön puolella. Viikko on siis kulunut pentujen touhuja ihastellen ja iloa, naurua sekä onnellisuutta on tässä viikossa saanut kokea runsaasti.

Sitten se toinen hieman ikävämpi tunnetila, jonka tällä viikolla sain kokea, alkoi viikonloppuna. Huomasin Aslanin oikean etujalan olevan hieman kummallisessa asennossa, kierossa, ja liikkeessä hän astui aina tassun "ulkosyrjälle". Tästähän tietenkin alkoi suuri huoli siitä, että onko siellä jokin vakavampi muutos löydettävissä. Sain luotto-ortopedillemme Aija Mehtälälle varattua ajan vasta tiistai iltapäivälle, joten siitä alkoi parin päivän piina ja kaksi hyvinkin unetonta yötä. Klinikalla otatimme varmuudeksi röntgenkuvat molemmista etujaloista ja jäimme odottamaan vastauksia. Tässä kohtaa tietenkin minuutitkin tuntuivat ikuisuudelta. Pelkäsin kuollakseni, että sieltä jotakin vakavaa löytyisi. Tällä kertaa huolemme oli onneksi aiheeton, kun ortopedi onneksemme kertoi, että kasvulinjat olivat täysin normaalit, eli molemmat raajat ovat kehittymässä täysin normaalia tahtia ja normaalissa asennossa. Diagnoosiksi tuli siis se jo ennen röntgeniä ortopedin meille kertoma "parhaassa tapauksessa"-vaihtoehto, eli siellä on yksi jänne hieman kireällä, joka aiheuttaa tuon virheasennon. Tätä kuulemma joskus jättiroduilla ennen luovutusikää esiintyy. Kotijumpalla ja hieronnalla tämän tulisi korjaantua täysin n. 1-2 viikossa, eikä siis mitään pysyvää haittaa pitäisi tästä jäädä. Kyllä vierähti aikamoinen kivi sydämeltä, kun pääsimme pojan kanssa kotiin ja "vaiva" on kokonaan poishoidettavissa, eikä kyseessä ollut se "huonoin vaihtoehto", eli kasvuhäiriö. Nyt ollaan siis ahkeraan jumppailtu ja hierottu ja noh, ehkä on vähän tullut ylimääräistä lellittyäkin pentua, kun pääsi noin meidät pelästyttämään. Eli hieman on ollut vuoristorataa tämä viikko, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin! :)

Rekisteripaperit saapuivat postissa eilen ja täällä ollaan pakkailtu pentupaketteja valmiiksi odottamaan uusia koteja. Huomenna suunnataan pentujen kanssa pentuetarkastukseen, joten autoilua tulee taas harjoiteltua. Voi että, niin se aika tällä kokoonpanolla täällä kotosalla vaan vähenee. Nyt nautitaan vielä täysin rinnoin yhdessäolosta kokonaisena laumana, jotta voidaan sitten myöhemmin muistella, että miten ainakin otimme kaiken ilon irti näistä 7-8 viikosta. Tällä viikolla vielä ohjelmassa pentujen ensimmäinen pesu, saas nähdä kuinka onnistuu! :D

Tämä alkaa muodostua jo tavaksi, että olen "viikkokatsauksen" kanssa aina pari päivää myöhässä. Toisaalta, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan!

Maanantaina tuli pennuille 5 viikkoa mittariin ja kulunut viikko onkin ollut tapahtumarikas. Päivät ovat täyttyneet suureksi osaksi pentujen uusien perheiden vierailuilla ja onkin ollut ihana päästä keskustelemaan heidän kanssaan. Olen vakuuttunut siitä, että he tarjoavat pennuille rakastavat kodit. Vaikka tiedän pentujen pääsevään hyviin, huolehtiviin käsiin, niin tuntuu tämä kyllä kieltämättä haikealta jo nyt, että kohta porukka tästä vähenee. Onneksi yksi tytöistä jää ikävää hellittämään. Toivottavasti saamme paljon kuulumisia ja kuvia pennuista myös sen jälkeen, kun ovat maailmalle lähteneet! Pala sydämestäni tulee kyllä väistämättä lähtemään jokaisen täältä muuttavan pennun matkaan.

Vierailujen lisäksi on pennuilla myös ollut paljon muuta uutta ihmeteltävää. Viikonloppuna pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulkoilmaa nuuhkimaan ja sehän vasta riemukasta oli! Sinänsä harmi, ettei kylmien kelien vuoksi voida niin pitkiä aikoja ulkona oleskella, mutta onneksi kevättä kohti mennään. Pennut olivat kyllä kaikki uteliaina tutkiskelemassa uutta ympäristöä ulkosalla.

Gilda on ollut "Mummon" roolissaan aivan mahtava! Miten voikaan, tavallisesti hieman kömpelö Gilda, osata olla niin varovainen siitä, mihin tassunsa pistää pentujen ollessa ympärillään. Pennut rakastavat leikkejä Gildan kanssa ja Gildallakin on puolestaan aina kiire pentujen luo. Vivi vaikuttaa tyytyväiseltä saadessaan jakaa "vastuuta" ja leikkivuoroja. Se on kyllä niin hellyyttävän näköistä, kun Vivi ruokkii osaa pennuista ja muut pennut leikkivät vieressä Gildan kanssa. Olen kyllä niin äärettömän ylpeä näistä minun tytöistä ja siitä, millaiseksi laumaksi he ja pennut ovat muodostuneet.

Lisää ohjelmaa oli luvassa eilen, kun pennut pääsivät pienelle ajelulle eläinlääkärin luokse sirutettavaksi. Automatka ja sirutus sujui hyvin, menomatkalla hieman kitistiin, mutta kotimatkalla nukuttiinkin jo sikeästi Vivin näyttäessä mallia vierellä. Nyt on siis kaikilla pennuilla siru niskassa ja nimet kirjattuina! Tästä ensimmäisestä pentueestamme tuli nyt sitten "A Pretty Unique"-pentue. Halusin nimen sisältävän jotakin molemmilta vanhemmilta ja näin ollen tuli Viviltä "Pretty" ja Pavelta "Unique" (Paven virallisessa nimessä "Unikalnoy" tarkoittaa venäjäksi uniikkia).

Pojista tuli; Moonwake A Pretty Unique Zephyr (Zephyr= rauhallinen, lempeä tuulahdus), Moonwake A Pretty Unique Ardor (Ardor= innostus & intohimo) sekä Moonwake A Pretty Unique Aslan (Aslan= leijona). Tytöistä tuli; Moonwake A Pretty Unique Nadora (Nadora= kaunis lahja), Moonwake A Pretty Unique Lunette (Lunette= puolikuu/pieni kuu), Moonwake A Pretty Unique Story (pienenpieni lansunalku, joka upeasti otti elämästä kopin pienestä syntymäpainostaan huolimatta) sekä Moonwake A Pretty Unique Grace (Grace= hyvyys ja anteliaisuus). Näitä nimien tarkoitusta käyn sitten vielä tarkemmin läpi pentujen uusien perheiden kanssa, niitä on hieman vaikea näin kirjoittamalla selittää :D

Jostakin syystä en nyt saa fiksusti päivitettyä kuvia tuonne pentujen omille sivuille, joten tällä kertaa kuvat tulevat tähän alle muiden kuvien sekaan. :)

8.2.2022

Taas on viikko vierähtänyt hurjaa vauhtia ja eilen pennuilla tuli 4 viikkoa täyteen. Ja minä päivittelen viikkokuulumisia taas päivän myöhässä... Tuntuu, että ajanhallinta on ottanut oikein kunnon kolauksen pentujen myötä ja että vuorokaudesta loppuvat tunnit kesken. Ei sillä, että sitä hommaa ihan järkyttävä määrä olisi, mutta kun tuonne pentujen sekaan kerran istahtaa, niin tovin kuluttua huomaa, että siellä onkin vietetty edeltävät 2 tuntia! No mutta tosiaan, alla hieman viikon kuulumisia!

Jauhelihalla pennut herkuttelivat koko viime viikon ja se maistuikin vallan mainiosti. Eilen aloiteltiin myös kuivamuonan maisteleminen, mutta se ei ollutkaan vielä ainakaan niin kovassa suosiossa. Noh, totutellaan pikkuhiljaa uusiin makuihin :) Tänään maistui kylläkin jo paremmin. Viikon aikana on kyllä ehtinyt tapahtua kehityksessä paljon. Vauhti senkuin yltyy ja sisarusten välisiä paineja ja muita leikkejä saa seurata useasti päivässä. Toki ne vauhtipyrähdykset edelleen ovat aika lyhytkestoisia, kun kohta taas nukutaan sikeästi muutama tunti voimia keräillen. Lelut kiinnostavat yhä vain enemmän ja se onkin hellyyttävän näköistä, kun niitä kuljetellaan paikasta toiseen ♥️ Pariin kertaan ovat käyneet naapurin pienet lapset pentuihin tutustumassa ja pennut ovat kyllä hienosti ottaneet heihin kontaktia, istuneet sylissä ja leikkineet. Tämä viikko täyttyykin suurimmilta osin pentujen tulevien perheiden vierailukäynneillä, siinä lienee jo aika paljon uutta pennuille tälle viikolle. Mukava tutustua heihin kaikkiin vielä paremmin :) Tämän lisäksi on viikon ohjelmassa myös hieman pentujen "reviirin" suurentaminen muihin osiin taloa.

Ensi viikolla sitten saavat pennut vihdoin ja viimein viralliset nimensä, kun on siruttaminen ohjelmassa! Toki onhan näillä omat "työnimensä" ollut täällä kotona jo jonkin aikaa :) Naskalihampaat siellä suussa kasvavat päivä päivältä isommiksi (ja terävemmiksi...). Vivi selvästi välillä tuntee nuo myös imettäessä, mutta hienoin elein se on "puruvoiman" käyttöä pennuille "ohjeistanut". Yleensä se ensin kääntyy katsomaan vähän huolestuneen näköisena imeviä pentuja ja painaa sitten kuonon kevyesti jonkin pennun päälle, ikäänkuin viestiäkseen, että nyt täytyt vähän hellittää otetta. Näin minä sen ainakin olen tulkinnut, sillä tätä alkoi ilmetä ensimmäisen kerran vasta tässä kun hampaat alkoivat selkeämmin suussa tuntumaan. Koiran elekieli on kyllä ihmeellistä, kuinka paljon se voikaan kehollaan viestiä, mutta silti meillä ihmisillä jää varmasti todella iso osa eleistä huomaamatta. Nyt kun koneen vihdoin otin taas esille, niin jos saisin pari tylsää paperihommaa pentuihin ja töihin liittyen hoidettua, ennenkuin taas uppoudun pariksi tunniksi tuonne pentujen sekaan ihmettelemään! :)

31.1.2022

21.1.2022

Juuri äsken huomasin Narttu 1 toisen silmän hieman jo raottavan, kohtapuolin saammekin ensimmäistä kertaa kohdata pentujen katseet ja ilmeet. En kyllä meinaa saada katsettani irti näistä, on ne vaan niin älyttömän hurmaavia.

Vivi viihtyi pari päivää hieman huonommin pentulaatikossa, vaikka se onkin hyvän kokoinen 150x150cm. Kävi kyllä ruokkimassa pennut, mutta läähätti paljon eikä malttanut pitkään siellä makoilla. Päätimme siis suurentaa pentulaatikkoa yhdistämällä siihen pentuaitauksen. Ja sehän onneksi toimi! Vivi on paljon tyytyväisempi ja viihtyy pentujen kanssa paljon pidempään, niin ehtivät kunnolla tyhjentää maitobaarin. Vivi kuorsaa tyytyväisenä ja pennut syövät nukahtamiseen asti. On kyllä hoitanut ruokkimisen ja pentujen puhdistamisen oikein mallikkaasti! Vivi on myös keksinyt heittäytyä välillä selälleen, kun tarvitsee imetyksestä taukoa. Tosin, jotkin pennuista kyllä keksineet ratkaisun siihenkin pulmaan (kuva alla) ;) Toki Vivillä on aina myös vapaa pääsy viereiseen huoneeseen, kun tarvitsee lepoa kakaroista.

Pennut alkavat myös pikkuhiljaa saada jalkoja alleen ja muutamilla oikein aktiiviset kävelytreenit välillä meneillään. Sitä on kyllä hellyyttävää katsoa, kun nousevat vapisten jaloilleen ja ottavat askelia hitaasti, mutta päättäväisesti. Turkki on myös alkanut monella selkeästi kasvamaan, varsinkin Uros 1 alkaa tulla päivä päivältä pörröisemmäksi. En malta odottaa, että tästä vielä kasvavat, alkavat leikkimään ja tuomaan omia persooniaan paremmin esille.

17.1.2022

Näin on pennuilla ensimmäinen elinviikko tullut täyteen ja sekä emä, että pennut voivat hyvin. Jokainen on kasvanut omaa tahtiaan ja vähintään tuplannut syntymäpainonsa, jotkut jopa enemmän. Erityisen iloinen olen tuon pienen sitkeän Narttu 3 painon noususta, aikaimoinen likka, syntymäpainosta 293g tämän päivän lukemiin 657g!

Jokaisesta on kyllä jo näin lyhyessäkin ajassa tullut niin rakas, että jo hieman kauhulla katson sitä päivää kun maailmalle lähtevät ja kasvattajakodin jättävät... Jokainen niin oma persoonansa jo nyt. Onneksi ikävää jää helpottamaan yksi tytöistä, mutta valinta siitäkin, kuka jää kotiin tulee olemaan vaikea.

Nimiä on pennuille jo alettu suunnittelemaan, mutta niistä sitten lisää myöhemmin. Vielä tässä saa toki jännityksellä seurata, että pennuilla kasvu yms. edelleen jatkuu toivotulla tavalla. Tällä hetkellä ainakin näyttää hyvältä. Pennuista löytyy jokaisesta erillisiä kuvia tuolta "A-pennut" osioista, mutta laitan tähän alle vielä vähän yhteisiä sekalaisia kuvia katraasta.

Klo. 9.10 syntyi toinen pentu, narttu 453g.

Kolmantena syntyi klo. 10.13 taas narttu 390g

Viidentenä klo. 11:25 putkahtikin ulos ensimmäinen enkelipentu. Niin kaunis ja hyvänkokoinen narttu.

Klo. 13.55 syntyi taas enkelipentu. Myös tämä se oli todella kaunis narttu. En nyt ottanut näistä kuolleista kuvia, se olisi tuntunut vähän tylsältä. Harmitus oli tottakai suuri, mutta toki olin varautunut siihen, että myös kuolleita pentuja syntyy.

Saldona siis 4 narttua, 3 urosta ja 2 enkelinarttua.

Toivottvasti onnistuin jokseenkin laittamaan kuvat oikeaan järjestykseen, vähän on pää vielä pyörällä tämän kokemuksen jälkeen. En voi kylliksi kiittää Paven omistajaa Miiaa kaikesta siita tuesta ja avusta, jonka hän on meille antanut tämän matkan aikana, Miia, olet kultaa! Ja tietenkin meidän mahtavat kotijoukot, jotka olivat apuna erinäisissä synnykseen liittyvissä järjestelyissä. KIITOS!

Pennut on tänään punnittu ja kaikki nostaneet hyvin painoa jo ensimmäisen vuorokauden aikana. Pennut olivat kyllä kaikki syntymäpainoltaan aika pienikokoisia, lukuunottamatta tuota viimeistä urosta. Mutta nuo nyt varsinaisesti harvinaisiakaan syntymäpainoja ole. Tärkeintä, että painot lähtevät nousemaan ja ainakin nyt näyttää hyvältä! Nämä ensimmäiet kriittiset vuorokaudet kertovat sitten enemmän.

Vivi hoitaa pentuja hyvin, välillä ensikertalaisella pientä epävarmuutta miten pitäisi olla ja tehdä milloinkin, mutta selvästi kyllä hoivausvietti oli läsnä jo pentujen syntymästä asti. Tämä oli tietenkin helpotus myös meille ensimmäisen pentueen
kasvattajina!

Nyt me otetaan hetki lepoa, Vivi, pennut sekä me ihmiset. Sitten olemme yhteydessä kaikkiin heihin, jotka pentua kyselleet. Malttakaa vielä hetki! �� Loppuun vielä vähän yhteiskuvia kartaasta. Nyt ensimäisen pentueen maailmaan saattamana, nostan todella hattua niille, jotka pennuista saavat tarkkoja kuvia, ei meinaan edes näin varhaisessa vaiheessa mikään helppo homma! :D